Päivä Porvoossa

Käytiin perjantaina Porvoossa, jonne mentiin vain pyörimään ja valokuvailemaan päiväksi ilman sen suurempia suunnitelmia. Olen pitkään jo halunnut mennä käymään Porvoossa, mutta aina kun olen ollut menossa niin on satanut kaatamalla. Tämän kesän säät ovat muutenkin olleet täysin pebasta, mutta perjantaina vihdoin oli lämmintä ja aurinkoista.

En ole käynyt kertaakaan Porvoossa aikuisiällä, joten siksi Porvoo oli ehdottomasti yhtenä kohteena kesällä käytävien paikkojen listallani. Olen toki nähnyt paljon kuvia juuri näistä aivan ihanista Vanhan Porvoon pastellinvärisistä rakennuksista ja kuullut söpöistä pienistä liikkeistä, kahviloista ja ravintoloista.

Ajattelin myös, että Porvoo olisi aivan täydellinen paikka asukuvien ottoon, sillä kauniin värisiä taustoja olisi mistä valita. Oli myös aivan ihanaa vain kävellä ympäriinsä ilman kiirettä tai aikatauluja ja vain ihastella kauniita rakennuksia.

Ensin suunnattiin Porvoon tuomiokirkolle, joka oli aivan täynnä turisteja. Mentiin juuri siitä syystä jo päivällä, ettei ihmisiä olisi niin paljon, mutta eipä se kesällä näyttänyt mitään auttavan. Tungosta oli joka puolella. Ei ihmispaljoudessa muuten mitään vikaa, mutta hankaloittaa valokuvausta 😅

Tuon kyseisen ihanan röyhelöpaidan löysin Zaran aleista. Hintaa ei ollut muistaakseni kuin 19€. Olen koko alkukesän kuolannut näitä kaikenlaisia röyhelövaatteita, joita kaupat nyt pursuavat, mutta päätin että ostan vasta aleista, sillä ne alkavat nykyään jo niin aikaisin kesällä, että kesävaatteitakin ehtii aivan hyvin käyttämään vielä alejenkin alun jälkeen samana kesänä.

Löysin pari muutakin edullista röyhelöpaitaa Zarasta. Voisin tehdä niistä oman alelöytö-postauksensa. Nuo ovat 100% puuvillaa, joten todella mukavia päällä, mutta rypistyvät todella helposti, kuten kuvista näkyy 😅 Vähän hirvitti ottaa asukuvia tuollaisesta kurttukasasta, mutta ajattelin että antaa mennä vaan, sillä en edes omista silitysrautaa...

Ei käyty kirkossa sisällä, mutta ulkoakin se oli todella kaunis ja jotenkin suloisen pieni. Jos joskun menen naimisiin, niin voisin kuvitella sen tapahtuvan juuri tuollaisessa pienessä vanhassa kirkossa.

Tuomiokirkon jäkeen lähdettiin vain kuljeskelemaan ympäriinsä ja katselemaan. Vanhan Porvoon alue oli todella pieni ja kiertämiseen ei kauaa aikaa kulunut. Liikkeissä en jaksanut hirveästi käydä, sillä olivat kaikki niin täynnä turisteja, mutta yhden kivan koristetyynyn löysin pienestä sisustusputiikista. Tuon ananastyynyn alla olevassa kuvassa.

Oli muuten outoa, että heti kun oltiin saatu auto parkkiin ja astuttiin parkkihallista ulos, niin tuntui aivan kuin olisi ollut ulkomailla. Ei pelkästään turistien vuoksi, vaan muutenkin koko tunnelma, tuoksu ja kaikki... Sääkin varmasti vaikutti asiaan, sillä kaikki terassit olivat täynnä ja aurinko paistoi. Aivan ihanaa! 

Koko Vanhan Porvoon alue oli aivan älyttömän kaunis ja suloinen, juuri kun kaikki talot olivat erivärisiä. Myös kaupungin kukkaistutuksiin ja siisteyteen oli panostettu todella paljon. Olen aina sanonut, etten ikinä muuttaisi mistään hinnasta pois Helsingistä, mutta ihastuin niin paljon Porvooseen, että tuonne voisin jopa kuvitellakin muuttavani joskus. 😍

Katsokaa nyt näitä taloja. Pelkästään noita katsellessa ja valokuvatessa tuli niin hyvälle mielelle. Miksei kaikki talot suomessa voisi olla tuollaisia pastellinvärisiä. Tykkäisin xD 

Olalla minulla kulki mukana lempilaikkuni; Ralph Laurenin musta shopping bag, joka on aivan älyttömän tilava, muttei kuitenkaan näytä aivan jättiläiseltä olalla. Käytän kyseistä laukkua lähes aina, sillä se sopii joka asuun ja on vain niin käytännöllinen. Etenkin reissuilla, joille tarvitsee hieman enemmän tavaraa, mitä pikkulaukku vetäisi sisäänsä, kuten tälläkin kertaa kun mukana piti olla kamera, sateenvarjo, vesipullo jne.

En ole todellakaan mikään nahkalaatujen asiantuntija, mutta tämän laukun nahka on hieman "muovipinnoitetun" tuntuista ja kestää siksi todella hyvin käyttöä ja vettäkin. Ei ole tullut vielä naarmuakaan puolentoista vuoden viikoittaisessa käytössä.

Pitäisi harrastaa ehdottomasti enemmän tällaista kotimaanmatkailua tai retkeilyä. Meiltäkin on tuonne Porvooseen vain puolen tunnin ajomatka, mutta ei vain ole saanut aikaiseksi. Piristää kummasti yhdenkin päivän irtiotto arjesta ilman kiirettä. Kamera kaulaan roikkumaan ja turistina Suomessa. Ihan parasta!

Lopuksi piti mennä tietenkin vielä syömään. Paikka valittiin lähinnä sen perusteella, että missä oli tilaa, sillä kaikki terassit näyttivät olevan ihan tupaten täynnä ja haluttiin syödä ehdottomasti ulkona, kun keli sen kerrankin Suomessa salli.

Tilattiin vain kevyeksi lounaaksi bruschetat ja jaettavaksi jälkkäriksi pannacotta. Ruoat olivat ihan hyviä. Ravintolan nimi oli Brasserie L'amour. 

Sellainen ihana kesäpäivä takana. Kuten jo sanoin niin kannattaa ehdottomasti kokeilla "matkailua" suomenkin sisällä ja Porvoota voin ainakin suositella todella lämpimästi. Aivan ihana kesäkaupunki.

Ihanaa heinäkuun jatkoa kaikille! :) 

Sometauko tekee välillä hyvää!

Tai ei oikeastaan vain pelkkä sometauko vaan tauko kaikista älylaitteista. Lupasin päivitellä miten oma sometaukoni onnistui kahden mökkiviikon aikana. Läppärin jätin suosiolla kotiin, mutta puhelimella tuli kuitenkin oltua ehkä enemmän mitä olisin halunnut. Ihmettelet varmaan, että eikö nyt aikuinen ihminen pysty pitämään näppejään erossa puhelimestaan kahta viikkoa. No ei se ole ihan helppoa. Siitä puhelimesta on tullut kyllä sellainen käden ja mielen jatke, että jo pelkästään tottumuksesta tulee siihen helposti tartuttua.

Apua kamalasti taas sanottavaa. Varaudu maratonpostaukseen. 😅

Nämä kaikki kuvat on muuten otettu Olavinlinnasta, jossa käytiin tekemässä päiväretki mökiltä. Mutta niin siihen puhelimen käyttöön. Snäpin sain pidettyä melko hyvin kiinni, sillä snäppini on rikki, siten ettei se suostu julkaisemaan videoita. Ainoastaan kuvia, joten sen käytön sain helposti rajoitettua pois, mutta Instaan lisäsin kylläkin paljon kuvia ja muidenkin kuvat tuli selailtua. Siitä on muodostunut oikeastaan rutiini itselleni, että heti herättyäni selaan Instan läpi. On kiva nähdä mitä kaverit ovat puuhanneet ja muutenkin olen vain jäänyt siihen koukkuun. Pakko myöntää. Tein näin siis myös useana aamuna kahden viikon aikana, vaikkei pitänytkään.

Ehdottomasti pahin koukuttaja itselleni on kuvanmuokkaus. Esimerkiksi tämän päiväreissun jälkeen järkkärissä oli toistasataa kuvaa, jotka pitää luonnollisesti siirtää järkkäriltä puhelimelle muokattavaksi, sillä läppäriä ei ollut mukana. Olin suunnitellut muokkaavani kuvat vasta palattuamme kotiin, mutta en vain pystynyt siihen. En yksinkertaisesti pystynyt rentoutumaan ennen kuin kuvat oli karsittu ja muokattu. Olen aina ollut sellainen tyyppi, että ensin "työt" ja sitten huvit, mutta se on erikoista etten pysty rentoutumaan ennen kuin kuvat on muokattu, sillä tämän blogin pitäminen ei ole edes työtä itselleni, vaan harrastus! Joten tämä seikka tekee "pakkomielteestäni" entistä oudomman. Voiko joku samaistua?

Tämä asia on kyllä ollut minulla jo ennen koko blogin aloittamista. Esimerkiksi ulkomailta otetut kuvat on muokattava "reaaliajassa", jotta voi rentoutua, eikä vasta loman jälkeen ja julkaista niin sanottuina trowback-kuvina. En vain pysty siihen. Ja siis kukaanhan ei myöskään pakota tai painosta minua julkaisemaan yhtään mitään, yhtään missään sosiaalisessa mediassa. Siitä on vain tullut niin pinttynyt tapa. 

Voin vain kuvitella stressin määrää henkilöillä, jotka v/bloggaavat ammatikseen ja pystyn täysin ymmärtämään heitä, vaikka monesta muusta stressi jostain hemmetin kuvien julkaisusta tai muokkaamisesta voi kuulostaa todella naurettavalta. Stressi on ehkä tähän yhteyteen vähän vahva sama, mutta tietynlainen pakottava tarve kuitenkin. Heidän on ikuistettava hetket esim. kameralle, Instaan, snäppiin, videolle jne. samaan aikaan ja olisi myös itse kiva olla tilanteessa läsnä ja nauttia siitä. Mahdoton yhtälö ja väkisinkin siinä stressiä pukkaa. 

Myös stressi siitä, että joudut kuormittamaan muita ihmisiä omilla harrastuksillasi/töilläsi, kuten kuvien ottajia ja kanssaolijoita, jotka joutuvat odottamaan, että kaikki vaadittava on suoritettu. Kuvien ottamisen pyytäminen ahdistaa välillä itseänikin, sillä ihan pari kuvaa ei esim. onnistuneisiin asukuviin riitä. Puhutaan pikemminkin monista kymmenistä kuvista, etenkin jos olet kriittinen ja vaativa tuottamasi blogisisällön suhteen, kuten itsekin olen.

Mutta jos puhutaan yleisellä tasolla, niin on olemassa jopa termi; nomofobia, josta kärsivä ahdistuu ilman älypuhelintaan ja hänen on vaikea keskittyä tai olla ilman puhelinta lyhyitäkään aikoja. Taustatutkimusta tälle kirjoitukselle tehdessäni, suorastaan järkytyin että tällainenkin fobia on olemassa. Mutta tämä kuvastaa hyvin nykyaikaa. Omalla kohdallani ei voida todellakaan puhua tästä, mutta pakko myöntään että hieman orpo olo tulee ilman puhelinta. Varsinkin mökillä tavallaan toimettomana, huomasin ensisijaisesti keksiväni tekemistä, joka tapahtuu puhelimellä. Voi lukea uutisia tai blogeja, katsoa YouTubea, muokata kuvia, pelata pelejä yms. Älypuhelimen käyttö siis todistetusti koukuttaa ja jokainen älypuhelimen omistava voi varmasti allekirjoittaa tämän. Eikö?

Älylaitteet myös aiheuttavat ihan todellisia terveyshaittoja ihmisille. Alla mielenkiintoinen linkki aiheesta:

http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001814456.html

Omalta kohdaltani voin sanoa selkeimmin huomanneeni tuon unenlaadun huonontumisen. Välillä huomaan viettäneeni aikaa tietokoneella koulun vuoksi kahdeksankin tuntia + puhelimellaolo ja television katselu päälle, niin ruutuaika (kaikilla ruutulaitteilla vietetty aika päivässä) saattaa nousta jopa 10-12 tuntiin! Tällaisen päivän jälkeen huomaan selvästi unen saamisen olevan huomattavasti vaikeampaa. Myös kun unen on saanut, niin se on paljon levottomampaa ja selvästi huonolaatuisempaa ja näen vilkkaampia unia. Välillä jopa painajaisia. Seuraavana aamuna herään todella väsyneenä. 

Pyrinkin nykyään siihen, että sulkisin ainakin tietokoneen jo kahdeksalta ja yritän olla puhelimellakaan mahdollisimman vähän kahdeksan jälkeen. Televisiota olen katsonut, enkä ole sen huomannut uneeni vaikuttavan läheskään yhtä vahvasti kuin juuri tietokone tai puhelin.

Uni on juuri varsinkin itselleni todella tärkeässä asemassa ja jo yhdenkin huonosti nukutun yön jälkeen olen aivan kujalla ja huomaan sen vaikuttavan oikeastaan kaikkeen mitä teen. Aion myöhemmin kirjoittaa ihan oman postauksensa unesta- ja sen tärkeydestä.

Toinen asia, jonka olen älylaitteiden käytön yleistymisen jälkeen selvästä itsessäni huomannut huonontuneen on ryhti. Etenkin Pokemon Go:n jälkeen 😅 Järkyttävää missä lysyssä sitä ihmiset (minä mukaanlukien) nykyään kävelevät ja millaisista asennoista sitä välillä itsensä löytää läppärin äärestä. Niistä on ergonomia kaukana.

Kaikista huolestuttavimpia älylaitteiden haittoja ovat mielestäni kuitenkin lasten kehitykseen vaikuttavat haitat. Esim. lapsen puheen kehittymisen hidastuminen on yksi asia, jota on tutkittu paljon. Toivonkin, että jokainen äiti miettisi tätä aihetta huolella, sillä pieni lapsi ei osaa tietenkään itse asiaan vaikuttaa tai siitä päättää. Me aikuiset voisimme myös pysähtyä miettimään näitä asioita ihan huolella, mutta me olemme onneksi vastuussa vain itsestämme.

Uskollinen kuvaajani, jolle olen äärimmäisen kiitollinen kärsivällisyydestä ja avusta!

Sitten parisuhteeseen. Älylaitteet ja sosiaalinen media voi todellakin vaikuttaa jopa parisuhteeseen negatiivisella tavalla. Etenkin bloggaajien poikaystävät ovat varmasti koetuksella. He joutuvat räpsimään asukuvia, eivät saa syödä ravintolassa ennen kuin kuvat on napsittu, kantavat painavia laukkuja, joissa järkkärit ja vaihtokengät kulkevat mukana, kuuntelevat raivoamista kun kuvat eivät onnistu ja laahustavat perässä kun sopivia kuvauspaikkoja/taustoja etsitään ympäri kyliä. Okei taas hieman kärjistettyä, mutta nolottaa jopa hieman myöntää, että on meilläkin muutama riitä tai vähintäänkin ärsyyntyminen tullut vastaan tämän blogi/valokuvausharrastukseni vuoksi. 😇

Tiedän myös monia parinkuntia, joiden välille some ja älylaitteet ovat muodostaneet jopa mustasukkaisuutta ja riitaa ajankäytöstä. Tämä nykyajan jatkuva älylaitteilla luuraaminen hiertää ihan tutkitustikin pariskuntien välejä ja sille toiselle ei enää ehditä tai osata antaa aikaa ja huomiota riittävissä määrin, sillä älylaitteet vievät sen kaiken ajan ja huomion. Surullista, mutta niin totta. Kiinnitä seuraavalla kerralla huomiota ravintolassa istuviin pariskuntiin. Kuinka moni keskustelee keskenään ja nauttii toistensa seurasta ja kuinka moni näplää puhelinta.

Mutta joo oma kokemukseni tästä kahdesta ainakin aivan täysin ilman tietokonetta vietetystä viikosta oli vapauttava ja suosittelen kaikille. Vaikket täysin ilman puhelinta voisikaan tai haluisikaan olla, niin jo pelkkä käytön pienikin rajoittaminen voi tehdä ihmeitä mielelle. Mielen kautta koko terveydelle. Aion ehdottomasti vielä tämän kesän jäljellä olevilla mökkireissuillakin jättää läppärin suosiolla kotiin ja nauttia lomapäivistä mahdollisimman vähällä puhelimella vietetyllä ajalla. Ristikkolehdet, kirjat, kortti- ja lautapelit ja etenkin vain raikkaassa ulkoilmassa istuminen tekemättä mitään, kunniaan!

Toivottavasti tämä teksti sai sinut edes pohtimaan näitä asioita, vaikket mihinkään some/älylaitelakkoihin haluaisikaan ryhtyä. Mieti edes mielessäsi kuinka monta tuntia itselläsi tulee päivässä vietettyä kaikkien eri ruutulaitteiden ääressä.

Mikäli olet elänyt jo ajalla ilman mitään älylaitteita tai puhelimia lainkaan, ja muistat sen ajan, niin pysähdy miettimään sitä ja vertaa nykyaikaan. Itse muistan ajat ilman mitään laitteita ja voin rehellisesti sanoa, että jos saisin valita, niin ottaisin nämä ajat ehdottomasti takaisin. Voi kuulostaa oudolta, sillä olen valinnut tämän bloggaamisen ja somettamisen vapaaehtoisesti, mutta silti. Tavallisen puhelimen ja tietokoneen ilman mitään sovelluksia haluaisin olevan olemassa, sillä ne helpottavat elämää niin paljon, mutta kaikki somet, sovellukset ja nettipelit voisin huoletta heivata pois.

Elämä olisi niin paljon vapauttavampaa ja saisi nauttia täysillä elämän hetkistä ilman stressiä, että saat ikuistettua ne kaikilla mahdollisilla tavoilla. Toki voit olla tekemättä niin, mutta itse en ainakaan siihen enää hammasta purematta pysty, vaan vähintäänkin kuva on napattava, vaikka snäpit ja muut pystyisikin jättämään rauhaan.

Lue myös postaukseni somen vaikutuksesta mielenterveyteen:

/2017/05/somen-vaikutus-mielenterveyteen.html

Ihanaa viikon jatkoa kaikille! 😊

Mökkiviikko Savonlinnassa

Lupasin päivitellä tänne mökkireissumme jälkeen, että miten viikko Savonlinnassa kului ja mitä kaikkea tuli tehtyä. Lupasin kertoa myös kuinka hyvin onnistuin tavoitteessani olla mahdollisimman vähän somessa tai puhelimella, mutta tämän asian jätän tulevaan postaukseen ja tässä postauksessa kerron vain yleensä miten reissu sujui. Tuntuu, että kuvia ja asiaa on niin paljon että postauksesta tulisi muuten aivan liian pitkä.

Olimme siis vuokranneet mökkimme lomarenkaan kautta noin 30km päästä Savonlinnan keskustasta. Matkaan lähdettiin maanantaina päivällä, joten matkai sujui nopeasti noin neljässä tunnissa. Itse halusin päästä heti lomatunnelmaan, joten korkkasin jo matkalla. 😅

Perillä odotti aivan ihana sää ja auringonlasku, joten napattiin muutamat kuvat ja istuskeltiin laiturilla samalla kun odoteltiin saunan lämpenemistä.

Pohdin siinä aiemmassa postauksessani, jossa kerroin mökille lähdöstä että mitenköhän saamme kokonaisen viikon kulumaan ilman mitään pakollista tekemistä tai velvoitteita, mutta ei ollut mitään ongelmaa. Oikeastaan vain saunoimme, veneilimme, heitimme tikkaa, palasimme korttia ja olimme vain. Ei tullut tylsiä hetkiä, vaikka olikin melko huonot kelit koko viikon. Aurinko paistoi oikeastaan vain muutamana iltana, mutta lähes kaikki päivät olivat pilvisia ja melko kylmiä :/ Talviturkin sain kuitenkin heitettyä jo ekana iltana.

Keskiviikkona päätettiin lähteä päiväretkelle Savonlinnaan, jossa olisi tarkoituksena käydä Olavinlinnassa ja varsinkin muikuilla Savonlinnan torilla. Nuo muikut ovat minulle aina aivan must have, jos käyn Savonlinnan seudulla.

Olavinlinnasta laitan sitten enemmän kuvia seuraavaan postaukseen asukuvien kera, mutta sen verran linnasta, että ehdottomasti käymisen arvoinen, vaikkei historia niin kiinnostaisikaan, mutta ainakin aivan ihania maisemia.

Muikkujen syöntiin suosittelen tätä kyseistä paikkaa, sillä ruoka on todella hyvää ja hinta-laatusuhde kohdillaan. 

Ravintolassa on hyvän ruoan lisäksi aivan ihana terassi, joka on tavallaan veden päällä. Terassilla on ihan pöytiä, mutta myös mukavampia sohvaryhmiä, jos haluaa mennä vaikka vain lasilliselle katselemaan maisemia.

Savonlinna on kyllä ehdottomasti yksi suosikki kesäkaupungeistani. Siellä on vain jotenkin niin kaunista ja ihanan rauhallista Helsingin menoon verrattuna. Asiakaspalvelu on myös aivan toista luokkaa, kuin Helsingissä yleisesti ottaen.

 Keskiviikoksi sattui onneksi melko hyvä sää. Oli kylläkin jäätävän kylmä, muttei satunut.

Juhannusyön kukkataika oli tietenkin pakko toteuttaa. Sain juuri ja juuri kerättyä seitsemän erilaista kukkaa mökin pihapiiristä, mikäli tuo pihlaja lasketaan. Oli nimittäin hiukan niukka kukkavalikoima tarjolla. Kukat siis minigrippiin ja tyynyn alle. Yöllä pitäisi nähdä tuleva aviomies unessa.

Perjantai-iltana päätettiin sitten juhlistaa juhannusta pienellä piknikillä, joka aseteltiin laiturille. Sattui onneksi hyvä sää, joten oli aivan ihanaa nautiskella juustoja, katsella auringonlaskua ja kuunnella musiikkia kaikessa rauhassa.

Takastulomatka oli aivan kamala, sillä satuimme pahimpaan paluuliikenteeseen ja matkaan meni aikaa 7,5 tuntia! En edes tiennyt, että Suomessa on mahdollista syntyä sellaisia ruuhkia, että keskinopeus oli välillä vain 10km/h satasen alueella. Päätettiin sitten etsiä navigaattorin perusteella pienempiä teitä, joita mutkiteltiin monien muiden tapaan motarin suuntaisesti. Ainakin edettiin, vaikka kilometrejä tulikin lisää...

Niin se viikko ja juhannus vierähti. Aika meni todella nopeasti ja nyt on jo ikävä takaisin kunnon järvimaisemiin. Mikään ei kyllä voita sitä fiilistä kun pääsee saunasta suoraan järveen pulahtamaan. 😍

Toivottavasti teidänkin juhannus sujui mukavissa ja rentouttavissa merkeissä!

Mikäli kesämökin vuokraaminen kiinnostaa, niin alla linkki postaukseeni, jossa kerron aiheesta hieman enemmän:

/2017/06/kesamokin-vuokraaminen-lomarengas.html