Somen vaikutus mielenterveyteen

Kuuntelin viime viikolla radiosta, kuinka siellä ruodittiin tuoreen brittitutkimuksen tuloksia, liittyen sosiaalisen median vaikutuksista nuorten mielenterveyteen. Oli pakko mennä lukemaan kyseiseen tutkimukseen liittyviä artikkeleita heti, sillä aihe sai minut todella pohtimaan asiaa. Mietin jo tuolloin, että haluaisin kirjoittaa aiheesta postauksen. Viimeistään tänään kun luin Annib-blogin Annin tekstin: "Minkälaista sisältöä haluan jakaa sosiaalisessa mediassa?" niin päätin, että kirjoitan tekstin heti. Annin teksti oli mielestäni todella ajatuksia herättävä ja hienosti kirjoitettu. Olen seurannut hänen elämäänsä jo vuosia niin blogin kuin Instagraminkin puolella ja kieltämättä hänen elämänsä on näyttänyt omaan silmääni täydelliseltä (elämän sisältö ja hänen ulkonäkönsä). Tämä seikka teki kirjoituksen lukemisesta entistäkin mielenkiintoisempaa. Se jotenkin konkretisoi sen, ettei hänenkään elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Vaikka sehän oli jo itsestään selvää. Ei kenenkään ole!

Alla linkki Annin tekstiin, sekä HS:n artikkeliin:

http://annib-a.blogspot.fi/2017/05/minkalaista-sisaltoa-haluan-jakaa.html

http://www.hs.fi/tiede/art-2000005217929.html

Varsinkin näin blogini alkutaipaleella ja jo ennen päätöstä blogin perustamisesta, tuli paljonkin mietittyä, että mitä tänne sitten kirjoittelisin. Millaisen kuvan haluaisin antaa itsestäni mahdollisille tuleville lukijoilleni ja etenkin, että kuinka syvällisen kuvan. Kuinka paljon sitä uskaltaa avata omaa elämäänsä ja kuinka henkilökohtaisista aiheista kirjoittaa. Asiaa pitkään pohdittuani ja lukuisia muiden bloggaajien tekstejä kyseisestä aiheesta luettuani, tulin siihen tulokseen, että on hyvä antaa itsestään myös muutakin kuin pelkkää pintaa. Vaikka sitten kommenttiboxiin satelevien negatiivisten kommenttien uhalla, joihin Annikin kirjoituksessaan viittaa. Ne on vain sitten kestettävä. Uskon, että lukijakin saa kirjoituksista enemmän irti, mikäli ne ovat hieman syvällisempiä ja kertovat kirjoittajan ajatusmaailmasta ja mielipiteistä enemmän. Vaikka mielipiteet sitten olisivatkin muiden mielipiteistä eroavia. Ymmärrän kuitenkin suosittujen bloggaajien korkeamman kynnyksen julkaista syvällisiä kirjoituksia, sillä kirjoituksia lukee tuhannet tuntemattomat ihmiset. Itselleni tämä on vielä helppoa, sillä lukijoita on vasta muutama. Katsotaan millaisen ramppikuumeen saan, jos lukijoita tulee tulevaisuudessa lisää. Mutta kuten jo ensimmäisessä kirjoituksessani julistin, niin ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että haluan ja aionkin kirjoittaa täällä myös syvällisemmistäkin aiheista.

Brittitutkimuksen mukaan Instagram on nuorten mielenterveydelle kaikista haitallisin sosiaalinen media. Ymmärrän tämän täysin. Vaikka itse olen jo kuinka aikuinen ja iän olisi pitänyt tuoda mukanaan itsevarmuutta, niin silti huomaan välillä vertaavani omaa elämääni toistaan loisteliaampien Instagram-tilien ylläpitäjien elämään. Tiedostan sen täysin, että kuvat ovat vain murto-osa näiden ihmisten oikeasta elämästä. Tavallaan kokoelma elämän pienistä hienoista hetkistä. Harvemmin sitä törmää muokkaamattomiin kuviin siitä, kuinka henkilö kiirehtii töihin, vääntää hirveässä stressissä koulutöitä tai syö makaronia ja tonnikalaa. Kyllä suurin osa kuvista on otettu hienoista ravintoloiden ruoka-annoksista, ulkomailta, laukuista yms. Väkisinkin omaa elämää alkaa vertaamaan Instagram-tähtien täydelliseltä näyttävään elämään, samalla kun makaa rankan työ- tai koulupäivän jälkeen räjähtäneenä sohvalla. 

Tutkimuksetkin siis jo osoittavat, että pelkästään tällä oman elämän vertaamisella muiden elämiin on negatiivisia vaikutuksia nuorten mielenterveyteen, puhumattakaan oman ulkonäkönsä vertaamisesta näihin kuviin. Myönnän, että tätä tulee tehtyä itsekin. Oli se sitten tietoista tai tiedostamatonta. Tiedän sen, että kuvia on lähes poikkeuksetta muokattu ja muokkaan omianikin, mutta silti oma mieli voi tehdä tepposet. Kuten HS:n artikkelissa ja Annin tekstissäkin esille nousevat juuri nämä itsensä vertaamisen negatiiviset vaikutukset, kuten riittämättämyyden tunne ja tyytymättömyys omaan elämäänsä, vaikka kaikki asiat olisivatkin omassa elämässä hyvin. Allekirjoitan tämän täysin ja tämä ilmiö on todella outo! Omassa elämässäni on perusasiat oikein hyvin ja olen tyytyväinen elämääni ja omaan ulkonäköönikin, mutta silti. Välillä (useinkin) heikolla hetkellä tulee koettua negatiivisia tunteita muiden some-kanavia selatessa. Juuri riittämättömyyttä, tyytymättömyyttä omaan elämään- tai ulkonäköön ja pakko myöntää, että välillä jopa ahdistusta tai kateutta. Kateutta asioista, joita itsellänikin on. Kummallista, eikö? Uskon, että moni voi samaistua tähän.

Koen itse omaavani melko hyvän itsetunnon ja itseluottamuksen, mutta silti koen välillä näitä tuntemuksia somessa pyöriessäni. Mikäli minä, suhteellisen itsevarmana ja omaan elämääni tyytyväisenä henkilönä koen näitä tuntemuksia, niin voin vain kuvitella kuinka paljon näitä kokevat nuoremmat, jotka jo pelkästään ikänsäkin puolesta ovat vielä hieman epävarmoja itsestään tai muuten vain luonteeltaan ujompia tai arempia. Olen siis itse 26- vuotias ja olen todella onnellinen, ettei omassa nuoruudessani ollut koko somea vielä keksitty. Tuntuu, että olen säästynyt paljolta. Voin todellakin ymmärtää tämän nykypäivän somen negatiiviset vaikutukset nuorten mielenterveyteen, vaikka asiasta ensi kertaa kuullessani, tuntui todella karulta, että joku kuvapalvelu voi oikeasti vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen ja vielä näin suurissa määrin, kuten brittitutkimus todistaa. Tuntuu, että somen haitoista puhuttaessa esiin nostetaan usein vain nettikiusaaminen ja huonontunut unen laatu, mutta vähemmän puhutaan suoranaisista mielenterveyteen vaikuttavista seikoista. Pahasta olosta ja ahdistuksesta.

Sen olen kuullut jo aiemmin, ettei päivää kannattaisi aloittaa heti herättyään somen selaamisella. Tämä siis siitä syystä, että heti aamusta koetut negatiiviset tunteet voivat pilata tai vaikuttaa koko loppupäivään. Vaikka tunteet olisivatkin olleet tiedostomattomia. Teen silti itse niin päivittäin. Huomaan välillä huonon aamun sattuessa selaavani Instagramia, samalla ajatellen: "Siellä ne hoikat ja kauniit tytöt taas istuvat smoothie bowleineen ja latteineen brunssilla merenrantamaisemissa. Todellisuudessa kuva on otettu viikko sitten, kuvaa on muokattu paljon, jotta ruoat ja maisemat näyttäisivät houkuttelevammilta ja kuvan tytön hampaat on valkaistu, ihon virheet blurrattu, vyötäröä kavennettu ja peppua levennetty. Itse olen väsynyt, ulkona sataa räntää ja päiväohjelmani koostuu töistä ja laskujen maksamisesta. Okei edellinen oli ehkä hieman kärjistettyä, mutta ymmärsitte ainakin pointtini.

Kuten Annikin toteaa, että hänen Instagram-postauksensa jäävät usein pintapuolisiksi, niin itse allekirjoitan tämän omalta osaltanikin täysin. Tietenkin Instagram on luonteeltaankin vain kuviin perustuva some-kanava, jossa on todella haastavaa tuoda itseään esille kovinkaan syvällisesti. Tietenkin itsestään on helpompaa antaa enemmän tekstin muodossa, kuten juuri blogissa. Mitä omaan Instagram-tiliini tulee, niin sitä pinnallista hömppäähän se on. Myönnän. Mutta pyrin siihen, että tämä blogi olisi jotain muuta. Toki myös tyttöjen hömppäjutuilla höystettynä. Haluan, että tämä blogi on myös osittain iloinen pakopaikka arjesta, joten sitä pinnallista hömppää on myös kiva olla. Pyrin kuitenkin siihen, että näitä asiatekstejäkin tulisi tasaiseen tahtiin ja haluan näillä etenkin muistutella ihmisiä somen vääristämistä mielikuvista ja sanoa sen, että meillä ihan jokaisella on myös sitä tylsää arkea, pahaa mieltä, epävarmuutta, tyytymättömyyttä, vastoinkäymisiä, stressiä, kiirettä, listää voisi jatkaa loputtomiin...

Snapchatin käytössä en ole huomannut suurempia negatiivisia vaikutuksia fiiliksiini, muuten kuin saadessani raivarin, mikäli hienosti kuvaamani snäppi ilmoittaa, että julkaisu ei onnistu tai koko sovellus tilttaa ja puhelin on käynnistettävä uudelleen 😅 Mutta siis tosissaan ajateltuna en usko Snapchatin aiheuttavan niin suuria vähemmyyden tai ahdistuksen tunteita, sillä snäpissä sisältö on jo astetta realistisempaa ja vähemmän muokattua. Instagramista on taas saatu luotua jokin aivan oma kuplansa, joka on kaukana todellisuudesta ja suuri ansa tai riski sellaisen ihmisen mielenterveydelle, joka ei tiedosta sen todellista luonnetta.

Ihanaa jatkuvaa viikkoa kaikille ja koittakaa pitää se aina mielessä, että Instagram ja monet muutkin some-kanavat ovat illuusiota ja vain pieni murto-osa ihmisten elämästä, jonka ulkopuolelle jää se tylsä perusarki.

Ps. Yllä olevassa kuvassa muokattu kirkkautta, kontrastia ja ilmapiiriä. Mieli olisi tehnyt hieman kaventaa oikean jalan reittä, kun näyttää tossa jotenkin paksummalta kuin vasen jalka xD Jätimpä sen nyt kuitenkin tekemättä, sillä se olisi tuntunut jotenkin väärältä, ollen kyseessä kuitenkin tällaista aihetta käsittelevä kirjoitus 😅

Lue myös kirjoitukseni älylaitteiden haitoista ja koukuttavuudesta:

/2017/07/sometauko-tekee-valilla-hyvaa.html

Allas Sea Pool

Päätin lähteä ystäväni kanssa testaamaan Helsingin kauppatorilla sijaitsevaa Allas Sea Poolia. Tällä kertaa päätettiin kokeilla vain ruoka-ja juomapuolta ja jättää uiminen myöhemmälle kesää, kun ilmat hieman lämpenevät. Paikalla oli rakennustyöt vielä hieman kesken, kuten alla olevasta kuvasta näkyy, mutta se ei häirinnyt oikeastaan ollenkaan. Sisätilat olivat jo siistit ja pääsääntöisesti valmiit. 

Aluksi kun tulimme paikalle, olimme hieman hämillämme, että missä on mitäkin, sillä huomasimme paikan olevan monessa eri kerroksessa. Emme huomanneet kauheasti mitään opasteita, vaan menimme suoraan kysymään henkilökunnalta, että mistä saa mitäkin. Jälkikäteen kuitenkin katsoessani yrityksen nettisivuja, niin huomasin, että siellä on eritelty tarkemmin kaikki eri kerroksien tarjonta. Uskoisin kyllä, että joitakin opasteitakin paikalle tulee, sitten kun se on täysin valmis. 

Kävimme tutkimassa eri kerroksia ja tulimme siihen tulokseen, että ylimmässä kerroksessa oli terassi ja baaritiski, keskikerroksessa oli tarjolla lounasta ja hieman ravintola tyyppistä meininkiä ja alimmassa kerroksessa oli sitten enemmän kahvila tyyppistä tarjontaa salaattibaareineen. Paikan nettisivujen mukaan tarjolla on siis aamiaista, lounasta, lämpimiä ruokia sekä kahvilatuotteita, juotavia ja välillä jopa livemusaa. Pitää mennä joku kerta testaamaan drinkkitarjonta ilta-aikaan.

Kaikkiin kerroksiin pääsi ilmaiseksi, ostamatta lippua uimapuolelle, joka oli todella kiva yllätys. Päätimme jäädä alimpaan kerrokseen, sillä siellä oli tarjolla meille sopivaa pientä lounasta ja juotavaa. Vaikka olimme alimmassa kerroksessa, niin näkymät olivat aivan huikeat ja vaikka olimme myös meren äärellä, suht viileässä säässä, niin paikalla ei kuitenkaan tuullut paljoa. En tiedä johtuiko rakennuksen muodosta vai mistä, mutta tarkeni oikein hyvin syödä ulkona.

Itselleni valitsin juuresranskiksia ja niille sai valita dipin, muistaakseni kolmesta eri vaihtoehdosta. Valitsin Allasdipin, joka oli sinappipohjainen majoneesi. Juuresranet ja dippi olivat täysi kymppi. Juomaksi valittiin valkoviini jaettavaksi.

Aina kun lähden testailemaan uusia ravintoloita tai kahviloita, otan tietyn ystäväni mukaan, sillä hän on jo vuosia ollut vegaani. Tämä tuottaa usein ongelmia monissa eri ravintoloissa. Lähes kaikkialta saa nykyään kylläkin kasvisruokaa, mutta täysin vegaanisia vaihtoehtoja on vielä kuitenkin harvassa, ellei tyydy pelkkään vihreään salaattiin. Täällä vegaanius ei kuitenkaan koitunut ongelmaksi. Ystäväni sai salaattibaarista salaattiinsa todellakin muutakin, kuin pelkkää vihreää salaattia. Usein esimerkiksi herkkusienien marinointiin on käytetty kuulemma hunajaa, mutta täällä ei oltu. Tämäkin oli todella positiivinen yllätys, että myös ystäväni sai mieleistään ruokaa ilman ongelmia.

Aluksi herkkusienien marinaadista kysyttäessä, myyjä ei ollut täysin varma asiasta, mutta hoiti tilanteen todella ystävällisesti ja kävi nopeasti tiedustelemassa asiaa keittiön puolelta. Salaatin sai heti mukaan ja ranskalaiset tuotiin ulos, jossa istuimme. Ei tarvinnut kauaa odotella.

Hintataso oli keskivertoa. Oikeastaan olin odottanut paljon kalliimpaa, sillä oletin ruokien hinnoissa olevan hieman näköalalisää, mutta yllätyin positiivisesti, että hintataso olikin hyvin kohtuullinen.

Asiakaspalvelu pääsi myös toiseen testiin, kun ensimmäistä kertaa jalassani olevat kangät olivat hiertäneet kantapäähäni rakon. En ollut tietenkään näin kesän alussa vielä muistanut ottaa laastareita mukaan laukkuuni. Alimmassa kerroksessa oli pieni myymälä, jossa myytiin joitakin perus uimatarvikkeita, vesipulloja, patukoita yms. Kävin kysymässä myymälästä, että sattuisiko heillä olemaan minulle laastaria, kun myynnissä niitä ei tietenkään ollut, niin henkilökunta vastasi taas, että tottakai onnistuu. Suuri plussa!

Pöytiä ja tuoleja myös näytti kolmessa eri kerroksessa olevan aivan joka puolella ja paljon, joten tuonne uskaltaa varmastikin mennä myös viikonloppuisinkin ja helteillä. Tällä kertaa olimme paikalla siis tiistaipäivänä toukokuussa, joten ruuhkaa ei luonnollisestikaan ollut, mutta aion varmasti mennä uudelleenkin myös jonakin viikonloppuna.

Kokonaisuudessaan paikka on aivan huikea niin maisemiltaan ja asiakaspalvelultaan, kuin tarjonnaltaankin. Pidän paikkaa ehdottomasti käymisen arvoisena, mikäli tulet Helsinkiin ja muutenkin. Helpossa paikassa ja ennen kaikkea monipuolinen paikka. Tällä tarkoitan sitä, että voi tulla aamupalalle, lounaalle, päivälliselle, drinksuille jne. 

Mutta siis yhteenvetona ainakin tämä käyntikerta oli ihan 5/5 ja voin suositella paikkaa lämpimästi. Ainiin ja tärkeä huomio vielä; myös siistit vessat! :D

Nahkiaispolku

Varmaan mietit otsikosta, että whaat? 😅 Mutta kyseessä on siis Nuuksiossa sijaitseva luntopolku nimeltä Nahkiaispolku. Ajattelin, että voisin aloittaa tällaisen postaussarjan, jossa testailisin/arvostelisin erilaisia pääkaupunkiseudulla olevia lenkkipolkuja. Idea lähti siitä, että olen täysin tylsistynyt omien kotikulmieni lenkkimaastoihin ja kyllästyttää aina kierrellä samoja katuja. Olen huomannut, että se vaikuttaa suuresti jo pelkästään motivaatioon lähteä ylipäätänsä lenkille ollenkaan. 

Tykkään kuitenkin kesäisin käydä paljon lenkeillä. Lähinnä kyllä kävelen reippaasti, enkä edes hölkkää, saatika juokse, mutta olen huomannut, että ihan vain kävelemälläkin saa pakarat ja pohkeet kipeiksi ja hien pintaan. Suurin syy miksi pidän lenkkeilystä, on kuitenkin varmasti raitis ilma ja omien ajatuksien nollaaminen.

Aloin googlettelemaan erilaisia lenkkipolkuja ja ensimmäisenä törmäsin Nuuksion polkuihin. Siellä on tarjolla monta erilaista ja -pituista polkua. Päätin valita ensimmäisenä testiin lyhyen, vain 2km mittaisen Nahkiaispolun. Se kuulosti mielenkiintoiselta, sillä sen kuvattiin sisältävän paljon erilaisia maastoja.

Metsähallituksen sivuilla kyseistä polkua kuvataan  muun muassa seuraavasti:

"Nahkiaispolku on luontopolku, joka kertoo Nuuksion kansallispuiston luonnon ennallistamisesta eli siitä, miten ihmisen muuttamaa luontoa yritetään saada lähemmäs alkuperäistä. Polku alkaa Haukkalammen P-paikalta. Polulla on käpymerkkiviitat ja 14 kohdetaulua lapsiluukkuineen, metsäpolkua, portaita, pitkospuita, siltoja, jyrkkiä mäkiä ja upeaa kansallispuiston metsää."

Alla olevasta linkistä voi ladata pdf- muotoisen esitteen polusta:

https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/1291 

Polun alun lähelle pääsi helposti autolla, joka on ainakin minulle tärkeää. En osaa sanoa, miten näille poluille sitten onnistuisi pääsemään julkisilla. Ei varmastikaan yhtä lähelle, mutta Nuuksioon kylläkin kulkee myös busseja. Parkkipaikalta polun alulle oli todella selkeät opasteet ja viitat, joten aloituspaikka oli helppo löytää.

Polku todellakin sisälsi kaikkea, mitä kuvauksessa luvattiinkin. Lyhyen matkan varrelle oli todellakin saatu mahdutettua paljon kaikkea erilaista. Polun lyhyyden vuoksi kiersin sen kaksi kertaa, mutta olisi jaksanut kiertää useamminkin kyllästymättä maisemiin, sillä polun varrella oli todellakin niin paljon katseltavaa.

Aluksi pelkäsin, että mitä jos eksyn polulta metsään, mutta se on mahdotonta. Polku on merkitty todella selkeästi, eikä siltä ole mahdollista ajautua vahingossa pois. Seuraa vain yllä olevassa kuvassa näkyviä  sinisiä käpymerkkejä. Ihan hauska lisä oli myös polun varrella olevat 14 kohdetaulua. En kylläkään jaksanut jäädä lueskelemaan kaikkia.

Parasta koko polulla oli se, että kahden kierroksen aikana näin yhden ihmisen. Tämä on itselleni juuri sitä täydellistä itsekseen olemista, jota lenkin ainaka toivon. Ehkä juuri siksi lenkkeily kotikulmilla välillä jopa ahdistaa, sillä olen sen tyyppinen ihminen, että lenkkeily on sitä itselle täysin omaa aikaa ja mitä vähemmän ihmisiä kohtaa lenkin aikana, niin sitä parempi. Omilla kotikulmillani tämä on täysin mahdotonta, sillä asun vilkkaalla paikalla Helsingissä. Tästä syystä tekee välillä mieli lähteä jonnekkin aivan muualle ja mikä olisikaan parempi paikka rentoutua ja nollata mieli, kuin metsä.

Yllä olevassa kuvassa näkyvät erilaiset maastot, joita polun varrella oli. Löytyi siis pitkospuita, kivistä maastoa, portaita ja hiekkapolkua. Portaat vedin aina muutaman kerran edestakaisin, niin polun lyhyyttä sai hieman kompensoitua pienellä pakara extralla.

Mikäli etsit kunnon lenkkipolkuja, joilla voi juosta tai hölkätä, niin tämä polku ei ole sinulle. Haastavan maaston vuoksi edes hölkkääminen oli suurimmalla osalla polkua mahdotonta. Joissain kohdissa pitkospuut ja portaat olivat melko kuluneita ja sai katsoa tarkasti mihin astui.

Tämän polun varrella ei ollut vesipistettä, vessaa tai retkikatoksia, joita luin joidenkin polkujen varrella olevan. Niitä löytää varmastikin hieman pidempien polkujen varsilta.

Aion tämän kesän aikana kokeilla ehdottomasti muitakin Nuuksion luontopolkuja ja raportoin niistä sitten täällä, että mitä pidin, mutta tämä ensimmäinen oli ainakin mieleeni ja suosittelen kokeilemaan.

Belgen parsaviikot

En tiedä mistä on lähtenyt perinne, että menen aina parsaviikoilla syömään ravintola Belgeen. Usein tulee mentyä äitini kanssa, kuten tälläkin kertaa, sillä hänellä on synttärit juuri toukokuussa. Belge on siis belgialainen olut- ja seurustelu-ravintola Kluuvikadulla Helsingissä. Ravintola on mielestäni sisustukseltaan todella viihtyisä ja palvelu on aina hyvää. Hintatasokaan ei ole päätä huimaava. Alakerrassa on baari, johon voi tulla vaikka lasilliselle töiden jälkeen ja yläkerrasta löytyy sitten ravintola.

Alla olevassa kuvassa tiivistyy oikeastaan omasta mielestäni täydellinen ateriakokonaisuus. Suosikki alkuruoka-annokseni on ehdottomasta valkosipulietanat. Otan ne lähes aina, mikäli ne ravintolan listalta löytyvät. Jos ne tarjoillaan vielä Roquefortjuustolla kuorrutettuina, niin aina parempi. Belgen listalla ne ovat olleet aina ja jo pelkästään tämä seikka on varmaankin saanut minut pitämään kyseisestä ravintolasta.

Pääruoaksi tykkään syödä usein härän pihvin tai mereneläviä. Belge on tunnettu mahtavista simpukka-annoksistaan ja suurta plussaa siitä, että annokseen saa valita itse kastikkeen. Kastikevaihtoehtoja on myös enemmän, kuin monissa muissa ravintoloissa. Peräti kuusi eri vaihtoehtoa ja parsaviikkojen aikaan myös yksi extra; Hollandaisekastiketta parsalla. Sairaan hyvää! Kylkeen tulee ranskalaisia tajuttoman hyvällä dipillä, sekä patonkia. 

Suosikki jälkiruokani on jo pitkään ollut suklaafondand, joka tarjoillaa lähes kaikkialla vaniljajäätelön kera. Jälkkärijuomaksi valitsen aina 4cl mantelilikööriä, joka onkin yksi suosikkilikööreistäni.

Ruokajuomaksi otettiin vain jokin tarjoilijan suositteleman viini. Itse en ole yhtään tarkka viineistä ja juon yleensä lähes mitä vain tarjoilijan suosittelemaa. Tuo kuvassa oleva valkkari sattui olemaan todella hyvää. Hieman hapokasta ja melko kuivaa. Juuri sellaisista valkkareista pidän.

Eli jos nuo edellä mainitsemani suosikkiruoat löytyvät ravintolan listalta, niin melko varmasti pidän ravintolasta ja palaan uudelleenkin. Ainoa asia, joka voi enää pilata fiilikset, on huono asiakaspalvelu, mutta sellaiseen onneksi harvemmin törmää.

Pidän Belgessä myös siitä, että siellä on tarjolla muutama erilainen menu, johon sisältyy siis alku-, pää- ja jälkiruoka. Yllä oleva ateriakokonaisuus onkin yksi menuista, mutta pyysin saada vaihtaa perinteisen simpukka-annoksen, parsaviikkojen simpukka-annokseen. Se sopi tarjoilijalle hyvin, eikä tarvinnut maksaa edes mitään extrahintaa. Joustavuudestakin plussaa ravintolalle.

Parsaviikkojen aikaan ravintolan menu muuttuu oikeastaan vain siten, että moniin jo listalla oleviin annoksiin on lisätty erilaisia parsalisukkeita. Kaikki perusannokset ovat kuitenkin myös saatavilla.

Voin siis suositella Belgeä todella lämpimästi ihan mihin aikaan vaan vuodesta ja millä porukalla tahansa. Ravintola on sopivan rento, mutta asiallinen. Sinne voi huoletta mennä ilman suurempaa pynttäytymistä vanhempien, kavereiden tai työnkin merkeissä. Usein varsinkin arkena ja päivällä on tilaa, joten pääsee ilman pöytävarausta, mutta viikonloppu iltaisin ainakin suosittelisin tekemään pöytävarauksen etukäteen.

Päivän asu oli super yksinkertainen. Oikeastaan pukeudun aina melko yksinkertaisesti, mutta höystettynä jollakin pienellä yksityiskohdalla. Tällä kertaa kyseisessä roollissa oli Malene Birgerin printtikuvioinen laukku, joka on itse asiassa suosikkilaukkuni edelleen, vaikka onkin jo vanha ja monet ovat kyseiseen laukkuun varmaan jo kyllästyneet 😅 Laukku on vain niin tilava ja kestävä, sekä helppo yhdistää lähes kaikkeen värinsä puolesta.

Muu asu:

• Toppi: H&M
• Takki: BikBok
• Housut: Stradivarius
• Kengät: Fred Perry
• Huivi: BikBok

Alla olevasta linkistä pääset tutustumaan ravintolan ruokalistaan! :)

https://www.raflaamo.fi/fi/helsinki/belge/menu?menuId=65913

Kirjavinkki kesäksi!

Oikeastaan kokonainen kirjasarja. Ei lopu lukeminen ihan heti. Itselläni on harvoin aikaa lukea mitään muuta kuin koulukirjoja, mutta kesäisin tulee luettua muutakin. Kaikista hankalinta on mielestäni löytää sellaista luettavaa, joka oikeasti kiinnostaisi minua. Olen ilmeisesti aika kranttu kirjojen suhteen. Mielenkiinto lopahtaa yleensä parin luvun jälkeen ja kirja jää kesken. Tähän kirjasarjaan olen kuitenkin aivan koukussa ja on tullut luettua myös talvella.

Kyseessä on siis Diana Gabaldomin kirjoittama kirjasarja; Matkantekijä (Outlander). Kirjat ovat historiallisia romaaneja, joihin yhdistyy tieteiskirjallisuudesta tuttu aikamatkailu. Yleensä en pidä ollenkaan kirjoista, joissa on mitään fiktiivistä, mutta nämä kirjat ovat silti olleet todella mieleeni. Tuo aikamatkailu homma on toteutettu todella "todentuntuisesti". Kirjojen vanhaan aikaan sijoittuminen on ollut minulle plussaa. Olen aina pitänyt vanhaan aikaa sijoittuvista kirjoista ja elokuvista.

Kirjoissa on sopivasti draamaa, rakkautta, historiaa sekä tarina liikkuu eri maissa ja kaupungeissa. Kirjoissa kuvaillaan paljon ympäristöä ja ihmisiä. Tämä kuvailu on tehty todella aidon tuntuisesti ja on helppo luoda oma mielikuva henkilöistä ja paikoista. Kirjailija on selvästi tehnyt hyvää taustatutkimusta.

Löysin kyseisen kirjasarjan pari kesää sitten, kun kävin Suomalaisessa etsimässä kesälukemista. Olen tällä hetkellä menossa nejännessä osassa. Tässä sarjassa on se hyvä, ettei tarvitse ihan heti pelätä sarjan loppumista, sillä osia on tällä hetkellä jo kahdeksan ja kirjat ovat myös melko paksuja. Juuri näistä syistä aloitinkin sarjaa lukemaan. En pidä siitä, että juuri kun on päässyt juoneen sisään ja mielenkiinnon herätettyä, niin osat loppuvat ja joutuu taas etsimään uutta luettavaa tai odottamaan jatko-osia. Näissä ei tarvitse sitä pelätä.

En suosittele tätä kirjasarjaa kuitenkaan aivan "lukemisen aloittelijoille", sillä teksti on osittain melko vaikealukuista. Tekstissä on paljon henkilöitä, englanninkielisiä nimiä sekä paikkoja ja juoni hyppii ajasta ja paikasta toiseen. Lukemiseen pitää siis keskittyä, jotta pysyy kärryillä. Eivät ole aivan kevyttä hömppälukemista. Itse pidän kuitenkin siitä, että lukeminen vaatii keskittymistä, sillä tällöin juoneen uppoutuu ja saa ajatukset täysin pois omista huolista, kun on pakko keskittyä.

Kirjasarjasta on tehty myös tv-sarja, jonka ensimmäinen kausi esitettiin TV1:llä ja Yle Areenassa viime kesänä. Toinen kausi alkaa kohta! Torstaina 2.6. klo. 21.05 (K16). Olen odottanut toisen kauden alkua kuin kuuta nousevaa. On jännää aina nähdä miten tuottajat ovat päättäneet toteuttaa kirjat tv-sarjan muotoon, kun on itse päänsä sisällä luonut kaikki asiat tietyllä tavalla, luettuaan kirjat ensin.

Pakko myöntään, että olin kuvitellut päähenkilöt aivan erilaisiksi luettuani ensimmäiset osat, ennen tv-sarjan tuloa. En kuitenkaan pettynyt sarjaan, mitä olen kuunnut monien valitettavasti olevan. Itse pidin ja pidän edelleen molemmista. Pieniä eroavaisuuksia olen kuitenkin huomannut kirjojen ja tv-sarjan juonen välillä. Se ei ole kuitenkaan mielestäni haitannut ja aion varmasti lukea myös loput osat.

Tällä hetkellä kirjasarjan osia on julkaistu siis jo kahdeksan. Itse omistan vasta kuusi. Kirjat olen ostanut ihan Suomalaisesta kirjakaupasta, mutta niitä näyttää olevan saatavilla myös monissa nettikirjakaupoissa. Hintaa vaivaiset noin 12€/kpl. Mielestäni todella kohtuullinen hinta noin paksuille kirjoille. Pokkarimuodosta myös plussaa. Kevyt kantaa mukana matkoilla ja rantakassissa.

Alla lista julkaistuista osista:

• Muukalainen (Gummerus 2002) (Outlander, 1991)
• Sudenkorento (Gummerus 2003) (Dragonfly in Amber, 1992)
• Matkantekijä (Gummerus 2004) (Voyager, 1994)
• Syysrummut (Gummerus 2005) (Drums of Autumn, 1997)
• Tuliristi (Gummerus 2006) (The Fiery Cross, 2001)
• Lumen ja tuhkan maa (Gummerus 2007) (A Breath of Snow and Ashes, 2005)
• Luiden kaiku (Gummerus 2010) (An Echo in the Bone, 2009)
• Sydänverelläni kirjoitettu (Gummerus 2014) (Written in My Own Heart's Blood, 2014)

Suosittelen todella lämpimästi kokeilemaan kyseistä kirjasarjaa tai katsomaan vähintäänkin tv-sarjan. Mukavia lukuhetkiä kaikille!

Kissa-kirjatuet ostettu ulkomailta, mutta kirjoittamalla Googleen kissa- kirjatuki, löytyy muutamia hieman erilaisia vaihtoehtoja.

Kuka täällä kirjoittelee?

Ajattelin tässä ensimmäisessä postauksessani kertoa hieman itsestäni, jotta tiedätte sitten millainen tyyppi täällä kirjoittelee. Ajattelin kertoa myös hieman blogin tulevasta sisällöstä.

Itse asiassa minulla ei ole vielä oikein hajua, mitä kaikkea tulen tänne lisäilemään, mutta luultavasti ainakin paljon kosmetiikka-, sisustus- ja ruokajuttuja. Haluan kirjoittaa myös avoimesti ja rehellisesti vaietuistakin asioista ja hieman vakavammistakin aiheista, mutta myös pinnallisistakin tyttöjen jutuista.

Syy miksi ylipäätänsä päätin tämän blogin perustaa on se, että olen ollut hieman hukassa oman elämäni kanssa, enkä oikein tiedä mitä haluaisin tehdä. Sen kuitenkin tiedän, että haluan elämääni jotakin uutta! Se uusi on nyt tällä hetkellä tämä blogi, johon voin ainakin kirjoituksen muodossa purkaa tuntojani; arjesta, juhlasta, iloista ja suruista.

Olen 26-vuotias ja asun Helsingissä. Opislelen liiketaloutta Laureassa ja työskentelen koulun ohella luistelukouluohjaajana. Perusarkea siis. Olen kuitenkin aina ollut todella kiinnostunut kaikesta kosmetiikkaan liittyvästä, sekä sisustus- ja muotijutuista. Myös valokuvaus on lähellä sydäntäni. Ajattelinkin, että blogin kautta pääsisin "työskentelemään" näiden itselleni tärkeiden asioiden parissa. Vapaapäivinä tykkään etenkin meikkailla, valokuvata, sisustaa ja kokkailla. Kaikki visuaalinen on siis mieleeni.

Välillä tuntuu hassulta nähdä paljonkin vaivaa valokuvien ottamiseen, meikkien tekemiseen yms, mutta kukaan ei näe tuotoksiani. Ajattelinkin, että blogi olisi hyvä tapa saada jaettua tekeleitäni, oppejani ja ajatuksiani myös muille. Olen jo pitkään, oikeastaan vuosia harkinnut blogin perustamista, mutta ei ole ollut oikein aikaa, eikä ehkä tarpeeksi motivaatiotakaan. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin, että on juuri oikea aika blogin perustamiselle. Tulevaisuus näyttää sitten, että mitä tästä oikein tulee, vai tuleeko mitään xD

Suurin intohimoni on kuitenkin matkustelu! Sitä vain ei ole mahdollista tehdä niin paljon kuin haluaisin. Tähän mennessä on tullut käytyä 18 maassa + Vatikaani. Tavoitteena olisi elämän aikana käydä kaikissa maailman maissa. Taitaa tavoitteeksi jäädä, mutta voihan sitä yrittää. Mikään ei voita matkoilta saatuja kokemuksia ja elämyksiä.  

Olen vuosia sitten harrastanut muodostelmaluistelua ja kilpaillutkin siinä, mutta nykyään käyn kerran viikossa aikuisten luisteluryhmässä ihan vain harrastuksena. Salilla tulee käytyä säännöllisen epäsäännöllisesti. Olen vähän huono kyllä käymään salilla. Mieluummin lähden reippaalle kävelylenkille raittiiseen ilmaan. Sulkapalloa tulee myös pelailtua silloin tällöin. 

Rakastan eläimiä ja itselläni on lemmikkinä kissa nimeltä Albert (Allu). Koirasta haaveilen, mutta tässä elämäntilanteessa se ei ole vielä ajankohtaista. Ehkä sitten joskus myöhemmin.

Toivottavasti sait tästä kirjoituksesta jonkin sortin käsityksen minusta ja tervetuloa mukaan seurailemaan elämääni! :)