Kuuntelin viime viikolla radiosta, kuinka siellä ruodittiin tuoreen brittitutkimuksen tuloksia, liittyen sosiaalisen median vaikutuksista nuorten mielenterveyteen. Oli pakko mennä lukemaan kyseiseen tutkimukseen liittyviä artikkeleita heti, sillä aihe sai minut todella pohtimaan asiaa. Mietin jo tuolloin, että haluaisin kirjoittaa aiheesta postauksen. Viimeistään tänään kun luin Annib-blogin Annin tekstin: "Minkälaista sisältöä haluan jakaa sosiaalisessa mediassa?" niin päätin, että kirjoitan tekstin heti. Annin teksti oli mielestäni todella ajatuksia herättävä ja hienosti kirjoitettu. Olen seurannut hänen elämäänsä jo vuosia niin blogin kuin Instagraminkin puolella ja kieltämättä hänen elämänsä on näyttänyt omaan silmääni täydelliseltä (elämän sisältö ja hänen ulkonäkönsä). Tämä seikka teki kirjoituksen lukemisesta entistäkin mielenkiintoisempaa. Se jotenkin konkretisoi sen, ettei hänenkään elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Vaikka sehän oli jo itsestään selvää. Ei kenenkään ole!
Alla linkki Annin tekstiin, sekä HS:n artikkeliin:
http://annib-a.blogspot.fi/2017/05/minkalaista-sisaltoa-haluan-jakaa.html
http://www.hs.fi/tiede/art-2000005217929.html
Varsinkin näin blogini alkutaipaleella ja jo ennen päätöstä blogin perustamisesta, tuli paljonkin mietittyä, että mitä tänne sitten kirjoittelisin. Millaisen kuvan haluaisin antaa itsestäni mahdollisille tuleville lukijoilleni ja etenkin, että kuinka syvällisen kuvan. Kuinka paljon sitä uskaltaa avata omaa elämäänsä ja kuinka henkilökohtaisista aiheista kirjoittaa. Asiaa pitkään pohdittuani ja lukuisia muiden bloggaajien tekstejä kyseisestä aiheesta luettuani, tulin siihen tulokseen, että on hyvä antaa itsestään myös muutakin kuin pelkkää pintaa. Vaikka sitten kommenttiboxiin satelevien negatiivisten kommenttien uhalla, joihin Annikin kirjoituksessaan viittaa. Ne on vain sitten kestettävä. Uskon, että lukijakin saa kirjoituksista enemmän irti, mikäli ne ovat hieman syvällisempiä ja kertovat kirjoittajan ajatusmaailmasta ja mielipiteistä enemmän. Vaikka mielipiteet sitten olisivatkin muiden mielipiteistä eroavia. Ymmärrän kuitenkin suosittujen bloggaajien korkeamman kynnyksen julkaista syvällisiä kirjoituksia, sillä kirjoituksia lukee tuhannet tuntemattomat ihmiset. Itselleni tämä on vielä helppoa, sillä lukijoita on vasta muutama. Katsotaan millaisen ramppikuumeen saan, jos lukijoita tulee tulevaisuudessa lisää. Mutta kuten jo ensimmäisessä kirjoituksessani julistin, niin ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että haluan ja aionkin kirjoittaa täällä myös syvällisemmistäkin aiheista.
Brittitutkimuksen mukaan Instagram on nuorten mielenterveydelle kaikista haitallisin sosiaalinen media. Ymmärrän tämän täysin. Vaikka itse olen jo kuinka aikuinen ja iän olisi pitänyt tuoda mukanaan itsevarmuutta, niin silti huomaan välillä vertaavani omaa elämääni toistaan loisteliaampien Instagram-tilien ylläpitäjien elämään. Tiedostan sen täysin, että kuvat ovat vain murto-osa näiden ihmisten oikeasta elämästä. Tavallaan kokoelma elämän pienistä hienoista hetkistä. Harvemmin sitä törmää muokkaamattomiin kuviin siitä, kuinka henkilö kiirehtii töihin, vääntää hirveässä stressissä koulutöitä tai syö makaronia ja tonnikalaa. Kyllä suurin osa kuvista on otettu hienoista ravintoloiden ruoka-annoksista, ulkomailta, laukuista yms. Väkisinkin omaa elämää alkaa vertaamaan Instagram-tähtien täydelliseltä näyttävään elämään, samalla kun makaa rankan työ- tai koulupäivän jälkeen räjähtäneenä sohvalla.
Tutkimuksetkin siis jo osoittavat, että pelkästään tällä oman elämän vertaamisella muiden elämiin on negatiivisia vaikutuksia nuorten mielenterveyteen, puhumattakaan oman ulkonäkönsä vertaamisesta näihin kuviin. Myönnän, että tätä tulee tehtyä itsekin. Oli se sitten tietoista tai tiedostamatonta. Tiedän sen, että kuvia on lähes poikkeuksetta muokattu ja muokkaan omianikin, mutta silti oma mieli voi tehdä tepposet. Kuten HS:n artikkelissa ja Annin tekstissäkin esille nousevat juuri nämä itsensä vertaamisen negatiiviset vaikutukset, kuten riittämättämyyden tunne ja tyytymättömyys omaan elämäänsä, vaikka kaikki asiat olisivatkin omassa elämässä hyvin. Allekirjoitan tämän täysin ja tämä ilmiö on todella outo! Omassa elämässäni on perusasiat oikein hyvin ja olen tyytyväinen elämääni ja omaan ulkonäköönikin, mutta silti. Välillä (useinkin) heikolla hetkellä tulee koettua negatiivisia tunteita muiden some-kanavia selatessa. Juuri riittämättömyyttä, tyytymättömyyttä omaan elämään- tai ulkonäköön ja pakko myöntää, että välillä jopa ahdistusta tai kateutta. Kateutta asioista, joita itsellänikin on. Kummallista, eikö? Uskon, että moni voi samaistua tähän.
Koen itse omaavani melko hyvän itsetunnon ja itseluottamuksen, mutta silti koen välillä näitä tuntemuksia somessa pyöriessäni. Mikäli minä, suhteellisen itsevarmana ja omaan elämääni tyytyväisenä henkilönä koen näitä tuntemuksia, niin voin vain kuvitella kuinka paljon näitä kokevat nuoremmat, jotka jo pelkästään ikänsäkin puolesta ovat vielä hieman epävarmoja itsestään tai muuten vain luonteeltaan ujompia tai arempia. Olen siis itse 26- vuotias ja olen todella onnellinen, ettei omassa nuoruudessani ollut koko somea vielä keksitty. Tuntuu, että olen säästynyt paljolta. Voin todellakin ymmärtää tämän nykypäivän somen negatiiviset vaikutukset nuorten mielenterveyteen, vaikka asiasta ensi kertaa kuullessani, tuntui todella karulta, että joku kuvapalvelu voi oikeasti vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen ja vielä näin suurissa määrin, kuten brittitutkimus todistaa. Tuntuu, että somen haitoista puhuttaessa esiin nostetaan usein vain nettikiusaaminen ja huonontunut unen laatu, mutta vähemmän puhutaan suoranaisista mielenterveyteen vaikuttavista seikoista. Pahasta olosta ja ahdistuksesta.
Sen olen kuullut jo aiemmin, ettei päivää kannattaisi aloittaa heti herättyään somen selaamisella. Tämä siis siitä syystä, että heti aamusta koetut negatiiviset tunteet voivat pilata tai vaikuttaa koko loppupäivään. Vaikka tunteet olisivatkin olleet tiedostomattomia. Teen silti itse niin päivittäin. Huomaan välillä huonon aamun sattuessa selaavani Instagramia, samalla ajatellen: "Siellä ne hoikat ja kauniit tytöt taas istuvat smoothie bowleineen ja latteineen brunssilla merenrantamaisemissa. Todellisuudessa kuva on otettu viikko sitten, kuvaa on muokattu paljon, jotta ruoat ja maisemat näyttäisivät houkuttelevammilta ja kuvan tytön hampaat on valkaistu, ihon virheet blurrattu, vyötäröä kavennettu ja peppua levennetty. Itse olen väsynyt, ulkona sataa räntää ja päiväohjelmani koostuu töistä ja laskujen maksamisesta. Okei edellinen oli ehkä hieman kärjistettyä, mutta ymmärsitte ainakin pointtini.
Kuten Annikin toteaa, että hänen Instagram-postauksensa jäävät usein pintapuolisiksi, niin itse allekirjoitan tämän omalta osaltanikin täysin. Tietenkin Instagram on luonteeltaankin vain kuviin perustuva some-kanava, jossa on todella haastavaa tuoda itseään esille kovinkaan syvällisesti. Tietenkin itsestään on helpompaa antaa enemmän tekstin muodossa, kuten juuri blogissa. Mitä omaan Instagram-tiliini tulee, niin sitä pinnallista hömppäähän se on. Myönnän. Mutta pyrin siihen, että tämä blogi olisi jotain muuta. Toki myös tyttöjen hömppäjutuilla höystettynä. Haluan, että tämä blogi on myös osittain iloinen pakopaikka arjesta, joten sitä pinnallista hömppää on myös kiva olla. Pyrin kuitenkin siihen, että näitä asiatekstejäkin tulisi tasaiseen tahtiin ja haluan näillä etenkin muistutella ihmisiä somen vääristämistä mielikuvista ja sanoa sen, että meillä ihan jokaisella on myös sitä tylsää arkea, pahaa mieltä, epävarmuutta, tyytymättömyyttä, vastoinkäymisiä, stressiä, kiirettä, listää voisi jatkaa loputtomiin...
Snapchatin käytössä en ole huomannut suurempia negatiivisia vaikutuksia fiiliksiini, muuten kuin saadessani raivarin, mikäli hienosti kuvaamani snäppi ilmoittaa, että julkaisu ei onnistu tai koko sovellus tilttaa ja puhelin on käynnistettävä uudelleen 😅 Mutta siis tosissaan ajateltuna en usko Snapchatin aiheuttavan niin suuria vähemmyyden tai ahdistuksen tunteita, sillä snäpissä sisältö on jo astetta realistisempaa ja vähemmän muokattua. Instagramista on taas saatu luotua jokin aivan oma kuplansa, joka on kaukana todellisuudesta ja suuri ansa tai riski sellaisen ihmisen mielenterveydelle, joka ei tiedosta sen todellista luonnetta.
Ihanaa jatkuvaa viikkoa kaikille ja koittakaa pitää se aina mielessä, että Instagram ja monet muutkin some-kanavat ovat illuusiota ja vain pieni murto-osa ihmisten elämästä, jonka ulkopuolelle jää se tylsä perusarki.
Ps. Yllä olevassa kuvassa muokattu kirkkautta, kontrastia ja ilmapiiriä. Mieli olisi tehnyt hieman kaventaa oikean jalan reittä, kun näyttää tossa jotenkin paksummalta kuin vasen jalka xD Jätimpä sen nyt kuitenkin tekemättä, sillä se olisi tuntunut jotenkin väärältä, ollen kyseessä kuitenkin tällaista aihetta käsittelevä kirjoitus 😅
Lue myös kirjoitukseni älylaitteiden haitoista ja koukuttavuudesta:
/2017/07/sometauko-tekee-valilla-hyvaa.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti