Sometauko tekee välillä hyvää!

Tai ei oikeastaan vain pelkkä sometauko vaan tauko kaikista älylaitteista. Lupasin päivitellä miten oma sometaukoni onnistui kahden mökkiviikon aikana. Läppärin jätin suosiolla kotiin, mutta puhelimella tuli kuitenkin oltua ehkä enemmän mitä olisin halunnut. Ihmettelet varmaan, että eikö nyt aikuinen ihminen pysty pitämään näppejään erossa puhelimestaan kahta viikkoa. No ei se ole ihan helppoa. Siitä puhelimesta on tullut kyllä sellainen käden ja mielen jatke, että jo pelkästään tottumuksesta tulee siihen helposti tartuttua.

Apua kamalasti taas sanottavaa. Varaudu maratonpostaukseen. 😅

Nämä kaikki kuvat on muuten otettu Olavinlinnasta, jossa käytiin tekemässä päiväretki mökiltä. Mutta niin siihen puhelimen käyttöön. Snäpin sain pidettyä melko hyvin kiinni, sillä snäppini on rikki, siten ettei se suostu julkaisemaan videoita. Ainoastaan kuvia, joten sen käytön sain helposti rajoitettua pois, mutta Instaan lisäsin kylläkin paljon kuvia ja muidenkin kuvat tuli selailtua. Siitä on muodostunut oikeastaan rutiini itselleni, että heti herättyäni selaan Instan läpi. On kiva nähdä mitä kaverit ovat puuhanneet ja muutenkin olen vain jäänyt siihen koukkuun. Pakko myöntää. Tein näin siis myös useana aamuna kahden viikon aikana, vaikkei pitänytkään.

Ehdottomasti pahin koukuttaja itselleni on kuvanmuokkaus. Esimerkiksi tämän päiväreissun jälkeen järkkärissä oli toistasataa kuvaa, jotka pitää luonnollisesti siirtää järkkäriltä puhelimelle muokattavaksi, sillä läppäriä ei ollut mukana. Olin suunnitellut muokkaavani kuvat vasta palattuamme kotiin, mutta en vain pystynyt siihen. En yksinkertaisesti pystynyt rentoutumaan ennen kuin kuvat oli karsittu ja muokattu. Olen aina ollut sellainen tyyppi, että ensin "työt" ja sitten huvit, mutta se on erikoista etten pysty rentoutumaan ennen kuin kuvat on muokattu, sillä tämän blogin pitäminen ei ole edes työtä itselleni, vaan harrastus! Joten tämä seikka tekee "pakkomielteestäni" entistä oudomman. Voiko joku samaistua?

Tämä asia on kyllä ollut minulla jo ennen koko blogin aloittamista. Esimerkiksi ulkomailta otetut kuvat on muokattava "reaaliajassa", jotta voi rentoutua, eikä vasta loman jälkeen ja julkaista niin sanottuina trowback-kuvina. En vain pysty siihen. Ja siis kukaanhan ei myöskään pakota tai painosta minua julkaisemaan yhtään mitään, yhtään missään sosiaalisessa mediassa. Siitä on vain tullut niin pinttynyt tapa. 

Voin vain kuvitella stressin määrää henkilöillä, jotka v/bloggaavat ammatikseen ja pystyn täysin ymmärtämään heitä, vaikka monesta muusta stressi jostain hemmetin kuvien julkaisusta tai muokkaamisesta voi kuulostaa todella naurettavalta. Stressi on ehkä tähän yhteyteen vähän vahva sama, mutta tietynlainen pakottava tarve kuitenkin. Heidän on ikuistettava hetket esim. kameralle, Instaan, snäppiin, videolle jne. samaan aikaan ja olisi myös itse kiva olla tilanteessa läsnä ja nauttia siitä. Mahdoton yhtälö ja väkisinkin siinä stressiä pukkaa. 

Myös stressi siitä, että joudut kuormittamaan muita ihmisiä omilla harrastuksillasi/töilläsi, kuten kuvien ottajia ja kanssaolijoita, jotka joutuvat odottamaan, että kaikki vaadittava on suoritettu. Kuvien ottamisen pyytäminen ahdistaa välillä itseänikin, sillä ihan pari kuvaa ei esim. onnistuneisiin asukuviin riitä. Puhutaan pikemminkin monista kymmenistä kuvista, etenkin jos olet kriittinen ja vaativa tuottamasi blogisisällön suhteen, kuten itsekin olen.

Mutta jos puhutaan yleisellä tasolla, niin on olemassa jopa termi; nomofobia, josta kärsivä ahdistuu ilman älypuhelintaan ja hänen on vaikea keskittyä tai olla ilman puhelinta lyhyitäkään aikoja. Taustatutkimusta tälle kirjoitukselle tehdessäni, suorastaan järkytyin että tällainenkin fobia on olemassa. Mutta tämä kuvastaa hyvin nykyaikaa. Omalla kohdallani ei voida todellakaan puhua tästä, mutta pakko myöntään että hieman orpo olo tulee ilman puhelinta. Varsinkin mökillä tavallaan toimettomana, huomasin ensisijaisesti keksiväni tekemistä, joka tapahtuu puhelimellä. Voi lukea uutisia tai blogeja, katsoa YouTubea, muokata kuvia, pelata pelejä yms. Älypuhelimen käyttö siis todistetusti koukuttaa ja jokainen älypuhelimen omistava voi varmasti allekirjoittaa tämän. Eikö?

Älylaitteet myös aiheuttavat ihan todellisia terveyshaittoja ihmisille. Alla mielenkiintoinen linkki aiheesta:

http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001814456.html

Omalta kohdaltani voin sanoa selkeimmin huomanneeni tuon unenlaadun huonontumisen. Välillä huomaan viettäneeni aikaa tietokoneella koulun vuoksi kahdeksankin tuntia + puhelimellaolo ja television katselu päälle, niin ruutuaika (kaikilla ruutulaitteilla vietetty aika päivässä) saattaa nousta jopa 10-12 tuntiin! Tällaisen päivän jälkeen huomaan selvästi unen saamisen olevan huomattavasti vaikeampaa. Myös kun unen on saanut, niin se on paljon levottomampaa ja selvästi huonolaatuisempaa ja näen vilkkaampia unia. Välillä jopa painajaisia. Seuraavana aamuna herään todella väsyneenä. 

Pyrinkin nykyään siihen, että sulkisin ainakin tietokoneen jo kahdeksalta ja yritän olla puhelimellakaan mahdollisimman vähän kahdeksan jälkeen. Televisiota olen katsonut, enkä ole sen huomannut uneeni vaikuttavan läheskään yhtä vahvasti kuin juuri tietokone tai puhelin.

Uni on juuri varsinkin itselleni todella tärkeässä asemassa ja jo yhdenkin huonosti nukutun yön jälkeen olen aivan kujalla ja huomaan sen vaikuttavan oikeastaan kaikkeen mitä teen. Aion myöhemmin kirjoittaa ihan oman postauksensa unesta- ja sen tärkeydestä.

Toinen asia, jonka olen älylaitteiden käytön yleistymisen jälkeen selvästä itsessäni huomannut huonontuneen on ryhti. Etenkin Pokemon Go:n jälkeen 😅 Järkyttävää missä lysyssä sitä ihmiset (minä mukaanlukien) nykyään kävelevät ja millaisista asennoista sitä välillä itsensä löytää läppärin äärestä. Niistä on ergonomia kaukana.

Kaikista huolestuttavimpia älylaitteiden haittoja ovat mielestäni kuitenkin lasten kehitykseen vaikuttavat haitat. Esim. lapsen puheen kehittymisen hidastuminen on yksi asia, jota on tutkittu paljon. Toivonkin, että jokainen äiti miettisi tätä aihetta huolella, sillä pieni lapsi ei osaa tietenkään itse asiaan vaikuttaa tai siitä päättää. Me aikuiset voisimme myös pysähtyä miettimään näitä asioita ihan huolella, mutta me olemme onneksi vastuussa vain itsestämme.

Uskollinen kuvaajani, jolle olen äärimmäisen kiitollinen kärsivällisyydestä ja avusta!

Sitten parisuhteeseen. Älylaitteet ja sosiaalinen media voi todellakin vaikuttaa jopa parisuhteeseen negatiivisella tavalla. Etenkin bloggaajien poikaystävät ovat varmasti koetuksella. He joutuvat räpsimään asukuvia, eivät saa syödä ravintolassa ennen kuin kuvat on napsittu, kantavat painavia laukkuja, joissa järkkärit ja vaihtokengät kulkevat mukana, kuuntelevat raivoamista kun kuvat eivät onnistu ja laahustavat perässä kun sopivia kuvauspaikkoja/taustoja etsitään ympäri kyliä. Okei taas hieman kärjistettyä, mutta nolottaa jopa hieman myöntää, että on meilläkin muutama riitä tai vähintäänkin ärsyyntyminen tullut vastaan tämän blogi/valokuvausharrastukseni vuoksi. 😇

Tiedän myös monia parinkuntia, joiden välille some ja älylaitteet ovat muodostaneet jopa mustasukkaisuutta ja riitaa ajankäytöstä. Tämä nykyajan jatkuva älylaitteilla luuraaminen hiertää ihan tutkitustikin pariskuntien välejä ja sille toiselle ei enää ehditä tai osata antaa aikaa ja huomiota riittävissä määrin, sillä älylaitteet vievät sen kaiken ajan ja huomion. Surullista, mutta niin totta. Kiinnitä seuraavalla kerralla huomiota ravintolassa istuviin pariskuntiin. Kuinka moni keskustelee keskenään ja nauttii toistensa seurasta ja kuinka moni näplää puhelinta.

Mutta joo oma kokemukseni tästä kahdesta ainakin aivan täysin ilman tietokonetta vietetystä viikosta oli vapauttava ja suosittelen kaikille. Vaikket täysin ilman puhelinta voisikaan tai haluisikaan olla, niin jo pelkkä käytön pienikin rajoittaminen voi tehdä ihmeitä mielelle. Mielen kautta koko terveydelle. Aion ehdottomasti vielä tämän kesän jäljellä olevilla mökkireissuillakin jättää läppärin suosiolla kotiin ja nauttia lomapäivistä mahdollisimman vähällä puhelimella vietetyllä ajalla. Ristikkolehdet, kirjat, kortti- ja lautapelit ja etenkin vain raikkaassa ulkoilmassa istuminen tekemättä mitään, kunniaan!

Toivottavasti tämä teksti sai sinut edes pohtimaan näitä asioita, vaikket mihinkään some/älylaitelakkoihin haluaisikaan ryhtyä. Mieti edes mielessäsi kuinka monta tuntia itselläsi tulee päivässä vietettyä kaikkien eri ruutulaitteiden ääressä.

Mikäli olet elänyt jo ajalla ilman mitään älylaitteita tai puhelimia lainkaan, ja muistat sen ajan, niin pysähdy miettimään sitä ja vertaa nykyaikaan. Itse muistan ajat ilman mitään laitteita ja voin rehellisesti sanoa, että jos saisin valita, niin ottaisin nämä ajat ehdottomasti takaisin. Voi kuulostaa oudolta, sillä olen valinnut tämän bloggaamisen ja somettamisen vapaaehtoisesti, mutta silti. Tavallisen puhelimen ja tietokoneen ilman mitään sovelluksia haluaisin olevan olemassa, sillä ne helpottavat elämää niin paljon, mutta kaikki somet, sovellukset ja nettipelit voisin huoletta heivata pois.

Elämä olisi niin paljon vapauttavampaa ja saisi nauttia täysillä elämän hetkistä ilman stressiä, että saat ikuistettua ne kaikilla mahdollisilla tavoilla. Toki voit olla tekemättä niin, mutta itse en ainakaan siihen enää hammasta purematta pysty, vaan vähintäänkin kuva on napattava, vaikka snäpit ja muut pystyisikin jättämään rauhaan.

Lue myös postaukseni somen vaikutuksesta mielenterveyteen:

/2017/05/somen-vaikutus-mielenterveyteen.html

Ihanaa viikon jatkoa kaikille! 😊